Meren rehevöityminen ja ilmastonmuutos uhkaavat Itämeren biologista monimuotoisuutta. Suomessa tärkeä osa suunnan kääntämisessä on meriympäristön laaja-alainen suojelutyö, jonka yhtenä avainratkaisuna on saada useammat maanomistajat perustamaan yksityisiä merisuojelualueita.
Jo kuuden vuoden kuluttua vähintään 30 prosenttia kaikista maa- ja merialueista on oltava suojeltuja. Myös Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimukseen 30-by-30, jolla pyritään luontokadon pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä vain 12 prosenttia Suomen merialueista on suojeltuja ja yhtenä haasteena pidetäänkin sitä, että suuri osa suojelua tarvitsevista alueista on yksityisomistuksessa. Voittoa tavoittelemattoman Baltic Sea Action Group -säätiön (BSAG) Elävä Itämeri -merisuojeluhankeella luodaan nyt ratkaisuja tilanteeseen.
– Kunnianhimoisena tavoitteenamme on parantaa Itämeren tilaa, joten työskentelemme monella eri alueella sen saavuttamiseksi. Tärkeä osa työtämme on juuri vedenalaisten alueiden suojelu ja siinä toimimme yhdessä Ålandsbankenin Itämeriprojektin kanssa, sanoo BSAG:n meriluonnon monimuotoisuuden suojelukoordinaattori Anton Lehtinen.
Tietoa yksityisomistajille
Elävä Itämeri -hankkeen kautta on kartoitettu alueita, jotka ovat edelleen hyvässä kunnossa ja siten tärkeitä suojelukohteita.
– Meillä on hyvät tiedot alueista, joilla esiintyy arvokasta meriluontoa. Ne sijaitsevat useimmiten matalissa vesissä, rantojen ja luotojen tuntumassa. Alueet ovat usein yksityisomistuksessa, joten osa työtämme on ottaa yhteyttä omistajiin.
Anton Lehtinen toimii yhdyshenkilönä yksityisten suojelualueiden omistajien ja valtion elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) välillä.
– Tavoitteenamme on tehdä suojelusta mahdollisimman houkuttelevaa ja helppoa maanomistajille, mutta myös herättää kiinnostusta ja tietoisuutta siitä, kuinka pinnan alla on paljon kaunista, jota kannattaa suojella.
”Alueen rajoitukset räätälöidään joustavasti, omistajaa koko prosessin ajan kuunnellen.”
Anton Lehtinen
Mitä alueen suojelu merkitsee?
Elävä Itämeri -hankkeen pilottiprojek-tilla perustettiin Saaristomeren suurin, 4800 hehtaarin kokoinen suojelualue Gullkronan saaren ympärille. Gullkronassa on paljon Itämeren ekosysteemille tärkeitä avainlajeja, kuten rakkohaurua, sinisimpukoita ja meriajokasniittyjä.
Yksityisten suojelualueiden perustamisessa yhtenä haasteena saattaa olla, että maanomistajat eivät tiedä, mitä suojeluun käytännössä kuuluu. Monet saattavat pelätä suojelun vaikuttavan heidän elämäänsä tai toimintaansa enemmän kuin mitä se todellisuudessa tekee.
– Merialueen suojelu ei vaikuta omistajaan merkittävästi, koska kunkin alueen rajoitukset räätälöidään joustavasti, omistajaa koko prosessin ajan kuunnellen. Joitain rajoituksia on tietenkin noudatettava, jotta suojelusta olisi ylipäätään hyötyä, esimerkiksi merenpohjaan ei saa välttämättä koskea ruoppaamalla, troolaamalla tai rakentamalla. Ulkopuoliset voivat useimmiten liikkua alueella kuten ennenkin, mutta maan- omistajien tavoin heidän on noudatettava määräyksiä ja rajoituksia.
Seuraavana Stora Fagerö
BSAG on aloittanut useita prosesseja suojelutoiminnan laajentamiseksi. Seuraava suojelukohde on Inkoon saariston Stora Fagerö, jossa Gullkronan tavoin esiintyy uhanalaisia meriajokasniittyjä, joita pidetään Itämeren vastineina trooppisille koralliriutoille, ja joista useat meren eliöt ovat riippuvaisia.
– Keskustelin Stora Fagerön omistajan, Inkoon seurakunnan kanssa ensimmäisen kerran vain vuosi sitten. Nyt olemme jo päässeet vaiheeseen, jossa lopullinen suojeluhakemus lähetetään ELY-keskukseen, joka puolestaan tekee suojelupäätöksen. Asia on edennyt todella nopeasti ja näyttää erittäin lupaavalta. Stora Fagerön myötä suojelun piiriin saadaan 262 hehtaaria meriluontoa, kertoo Anton Lehtinen.
Itämeren tulevaisuus
Anton Lehtinen on hyvin tietoinen Itämeren uhanalaisesta tilasta, mutta suhtautuu meren tulevaisuuteen varovaisen myönteisesti.
– Luonnonsuojelu on osa suurempaa kokonaisuutta, ja meillä on vielä pitkä matka asetettuun suojelutavoitteeseen. Tuntuu kuitenkin hyvältä tehdä työtä, jolla on positiivinen vaikutus Itämereen.
– Edetäksemme tarvitsemme kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja. On muistettava, että emme kilpaile keskenämme, vaan työskentelemme yhteisen asian puolesta. Tarvitsemme viranomaisten, yritysten ja yksityishenkilöiden osallistumista ja panostuksia Itämeren tilan parantamiseksi, toteaa Anton Lehtinen.
Teksti JULIA LINDSTRÖM Kuva JUKKA RAPO, JAAKKO RUOLA
Artikkeli lehdestä Ålandsbanking 1 2024 (Julkaistu 06.06.2024)
