Ukot kopissa

Maarianhaminan jokavuotisen joulukadun avajaiset on rakas perinne kaupunkilaisille. Joulukuussa 1986 maarianhaminalaiset saivat suuren päivän kunniaksi kokeilla myös uutta Minibanken-automaattia, joka korvasi vuonna 1979 käyttöön otetun ensimmäisen sukupolven pankkiautomaatin. Uuden koneen odotettuna uutuutena oli mahdollisuus nostaa Ruotsin kruunuja ja käyttää Visa-yhdistelmäkorttia. Suuren päivän aattoyönä elohopea tipahti kuitenkin reilusti nollan alapuolelle.

– Sää muuttui kertakaikkisen jäätäväksi. Kylmyys oli niin ankara, että automaatin seteleitä syöttävä kumiratas jäätyi, kertoo tuolloin projektijohtajana toiminut Edgar Vickström.

Ulkona kadulla automaatille jonotti innokas ihmisjoukko. Sisällä pankisssa seisoivat Vickström ja hänen kollegansa Bengt Mattsson. Nyt olivat hyvät neuvot kalliit. Bengt Mattsson keksi, että naisten pukuhuoneessa olisi hiustenkuivaaja. Hän juoksi hakemaan sen ja jo pian molemmat herrat ahtautuivat sisään Minibankeniin, jossa he yrittivät kuumeisesti sulattaa jäätynyttä kumiratasta hiustenkuivaajan kuumalla ilmalla. Se ei kuitenkaan auttanut.

Edgar Vickström tajusi, että nyt olisi turvauduttava toiseen keinoon.

– Huusin setelinsyöttöaukosta Haloo, tässä tulee kuitti, allekirjoittakaa ja työntäkää se sitten takaisin luukusta sisään. Sen jälkeen saatte setelinne. Kadulla oltiin riemuissaan, kun uusi automaatti osasi myös puhua!

Parivaljakko ahersi tähän tapaan koko illan, kunnes rauha laskeutui joulukadun ylle. Vasta silloin he huomasivat kiljuvan nälkänsä.

– Suuntasimme yläkertaan henkilökunnan ruokalaan, jossa oli samana päivänä tarjoiltu joulupöytä. Saimme herkutella sen tähteillä, Edgar Vickström kertoo.

Pankki ei ollut ostanut automaatille valmista tietojärjestelmää, vaan kaikki koodattiin paikan päällä Maarianhaminassa.

– Ohjelmoijamme Ulf Hirvonen koodasi kaiken itse, tutti totale! Hän oli täysin omistautunut tehtävälleen. Hän istui iltaisin työhuoneessaan koodaamassa ja integroimassa automaatti- ja pankkijärjestelmää samalla, kun hänen lapsensa touhusivat hänen ympärillään, Edgar Vickström kertoo.

Hirvonen muistelee, kuinka hän ohjelmointiosaston uutena työntekijänä sai huolehtia uuden Nokia-automaatin järjestelmän sovittamisesta, koska hän osasi suomea. Häntä tarvittiin, koska Nokia oli lähettänyt Maarianhaminaan täysin suomenkielisen projektijohtajan.

– Se oli nuorelle miehelle jännittävää ja opettavaista aikaa. Ennen projektia tiesin hädin tuskin mitä debit ja kredit tarkoittivat.

Kruunuja nostettaessa valuutta vaihdettiin suoraan tililtä, mikä oli prosessina tavallista haastavampi. Sen ratkaiseminen vaati lukemattomia myöhäisiä iltoja, mutta lujitti samalla tiimin yhteishenkeä.

– Saimme myöhemmin myös ylimääräisen sulan hattuumme. Kun Handelsbanken vaihtoi automaattejaan, se kävi opintovierailulla Ålandsbankenissa katsomassa, kuinka me olimme toteuttaneet oman järjestelmämme, sanoo Ulf Hirvonen.

100 tarinaa 100 vuoden ajalta

Joakim Enegren
Annika Lundqvistin, Leo Löthmanin ja Teo Tuomisen avustuksella.
Vasemmalta Ulrica Lindström, Edgar Vickström, Magnus Eriksson, Ulf Hirvonen, Bengt Mattsson, Marianne Lindblom ja Kay From.
Kuva: Tage Silander