Taistelu kiertotalouden puolesta

Tummanharmaa ja vaalea aaltopelti vuorottelevat Lohjan Pappilankorven teollisuusalueen toinen toistaan muistuttavissa rakennuksissa. Niihin sijoittuneet yritykset tarjoavat muun muassa ruosteenestoa ja peltiasennusta. Alkaakin vaikuttaa siltä, että Suomen laajin valikoima second hand –merkkivaatteita on piilotettu melkoisen odottamattomaan ympäristöön.

Emmy Clothing Company on lopulta onneksi helppo löytää, kiitos rakennuksen päätyyn kiinnitetyn suuren logon. Jostain aaltopellin ja identtisten nosto-ovien keskeltä putkahtaa toimitusjohtaja Timo Huhtamäki, joka harppoo tervehtimään kädessään kuppi kahvia. Hemmolankadun tiloissa kolmisenkymmentä Emmyn työntekijää vastaanottaa vaatelähetyksiä sekä tarkastaa, kuvaa ja lajittelee vaatteita. Niitä syötetään verkkokauppaan, siirretään varastoon ja lopulta pakataan lähetettäväksi uusille omistajilleen. Saman katon alla sijaitsee myös asiakaspalvelu.

– Tämä on itse asiassa Pohjoismaiden suurin käytettyjen merkkivaatteiden varasto, Huhtamäki kertoo.

– Varastossa on tilaa noin sadalletuhannelle tuotteelle ja verkkokauppaan lisäämme viikoittain 5000–7000 uutta nimikettä.

Konsulttiyhtiö McKinsey on arvioinut vaateteollisuuden tuottavan vuosittain noin 2,1 miljardia tonnia kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä tarkoittaa noin 4 prosenttia ihmiskunnan koko globaalista hiilijalanjäljestä. Vaatteet ovatkin tärkeä osa kiertotaloutta, jonka Huhtamäki on jo pitkään nähnyt tulevaisuuden ainoana järkevänä vaihtoehtona kaikille toimialoille.

– Ellemme saa olemassa olevia tuotteita ja materiaaleja kiertoon, meitä uhkaa vakava raaka-ainepula, joka toteutuessaan voi jopa järkyttää maailmanrauhaa, hän sanoo.

Huhtamäki on lähes koko työuransa ollut tekemisissä kiertotalouden, kestävän kehityksen tai vihreän siirtymän kanssa. Valinta on ollut tietoinen.

– Haluan olla mukana luomassa lineaarisen talouden purkutalkoita, hän ilmoittaa.

90-luvun laman keskellä kasvanut Huhtamäki oppi jo nuorena, ettei kaiken tarvitse olla uutta. Perhe osti tavaransa käytettynä ja asioi kirpputoreilla. Sen sijaan Huhtamäen siirtyessä työelämään 2000-luvun alussa ei kiertotaloudesta näkynyt siellä jälkeäkään. Korjaamaan ja kierrättämään tottunut nuori ihminen seurasi hämmentyneenä, kuinka yhden näppäimen hajotessa työpaikan tietokoneesta, lähti koko laite vaihtoon.

Huhtamäki alkoi pohtia, kuinka edistää muutosta. Oma ymmärrys kiertotaloudesta kehittyi ja kasvoi Biolan Groupin, Raisio Groupin ja Harvia Oyj:n markkinointijohtajana. Kuluttajamarkkinapaikka Tori.fi:ssa vietetyt johtajavuodet puolestaan antoivat uutta perspektiiviä käytettyjen tavaroiden markkinaan sekä ihmisten ostokäyttäytymiseen ja asenteisiin.

– Kiertotalous on yhteiskuntaa niin läpileikkaava muutos, ettei sitä voi ymmärtää katsomalla vain yhtä palaa arvoketjusta, kuvailee Huhtamäki.

– Itse olen onnistunut kartuttamaan asiantuntemustani niin raaka-aine kuin käyttötavaramarkkinan puolella sekä myös kuluttajien välisessä kaupassa.

Perinteisellä, niin sanotulla lineaarisella taloudella on Huhtamäen mukaan vahvoja puolustusmekanismeja. Vahvin mekanismeista on kulttuurinen, opittu tapa.

– Olemme tottuneet siihen, että tuotteet ostetaan uutena, niitä käytetään ja sitten ne heitetään pois, sanoo Huhtamäki.

Kiertotalous sen sijaan luo tuotteille ja materiaaleille mahdollisimman pitkiä elinkaaria. Tavaroita lainataan, vuokrataan, kunnostetaan ja kierrätetään. Kun itse tuote on elinkaarensa päässä, sen materiaali pyritään hyödyntämään uudelleen.

– Mutta nykyään ostetaan usein jo lähtökohtaisesti niin huonolaatuista tavaraa, ettei kierrättäminen tai korjaaminen edes kannata, Huhtamäki harmittelee.

Laatuun satsaamalla jokainen voisi lopulta säästää pitkän pennin. Siksi onkin tavallaan nurinkurista, että kulttuurin ohella lineaarista taloutta puolustavat taloudelliset rakenteet.

– Käytettyjä tuotteita, kuten vaikkapa vaatteita ammattimaisesti myytäessä tuotteen verorasitus kasvaa, vaikka sen arvo laskee, Huhtamäki kertoo.

Käytettyä tavaraa myyvä taho joutuu lisäämään tuotteisiinsa uutta vastaavan arvonlisäveron, vaikka itse tuotteen arvo olisi puolittunut. Tällöin arvonlisävero on hinnassa mukana piilevänä, ja kuluttajalle tuotteen kokonais kustannusnäyttäytyy usein kalliina. Vaihtoehtona on maksaa arvonlisäveron sijaan marginaaliveroa niin sanotusta voittomarginaalista, eli myyntihinnan ja ostohinnan erotuksesta. Muun muassa Kaupan liitto on huomaut tanut, että hallinnollisesti marginaalivero menettely voi olla haastava, sillä siihen kohdistuu erilaisia kirjanpitovaatimuksia sekä muuta hallinnollista työtä.

Jos kauppa esimerkiksi myy uutta ja vanhaa tavaraa rinnakkain, on sen pidettävä ainakin kahta erillistä kirjanpitoa.

– Tilanne ei varsinaisesti kannusta lähtemään alalle, vaikka palvelullistetuille kiertotalouden ratkaisuille olisi selkeä tarve.

Verorasitus on Huhtamäen mukaan merkittävä este kiertotalouden yleistymiselle, eikä siitä puhuta läheskään tarpeeksi. Se on kuitenkin poliittinen kysymys, joka vaatisi vaikuttamista myös Euroopan Unionin tasolla. Ennen kuin arvonlisäverokäytänteet Suomessa voivat muuttua, tarvitaan muutos EU:n arvonlisäverodirektiiviin.

– Mahdotonta se ei mielestäni ole, mutta vaatisi todennäköisesti pitkällisen prosessin.

Keväällä 2024 Huhtamäki itse pyrki Euroopan parlamenttiin. Ääniä tuli ensikertalaiselle mainiot 7658, mutta paikka parlamentissa jäi saamatta. Nyt Huhtamäki pitää sitä jopa hyvänä asiana ja huomauttaa, ettei politiikka ole ainoa keino edistää muutosta.

– Politiikan ulkopuolella voin vaikuttajana tavoittaa jopa enemmän ihmisiä ja auttaa puheenvuoroillani purkamaan esimerkiksi kiertotalouteen liitettyjä ajatusvinoumia, hän sanoo.

Kestävämpää Eurooppaa Huhtamäki luo parhaillaan EU:n ilmastolähettilään roolissa. Hiljattain hänet kutsuttiin myös Business Finlandin Advisory Boardin Circular Transition for Zero Waste –neuvonantajaksi.

Ålandsbankenin asiakas Huhtamäki on ollut viitisen vuotta. Erityisesti häneen vetoavat pankin arvot.

– Arvostan konkreettisia tekoja Itämeren ja ilmaston puolesta, kuten Åland Indexin eli korttiostosten hiilijalanjälkeä seuraavan ohjelmistoratkaisun luomista, Huhtamäki sanoo.

Ympäristötyön lisäksi Huhtamäki pitää pankin henkilökohtaisesta palveluotteesta.

– Koen, että minut kohdataan sekä asiakkaana että ihmisenä, hän kiittää.

Pankin pitää silti pystyä tuottamaan myös taloudellista lisäarvoa. Huhtamäki kertookin ihailevansa Ålandsbankenin varainhoidon asiantuntemusta.

– Ymmärrys pohjoismaisesta osakemarkkinasta on Ålandsbankenissa kovalla tasolla. Minulle on tehty erinomaisia poimintoja, vastuullisuutta unohtamatta.

Kaksi vuotta sitten Emmy sai rahoitusta Ålandsbankenin Itämeriprojektilta. Rahoitus oli merkittävässä roolissa kehitettäessä ohjelmistoa, joka tehostaa vaatteiden kiertoa takaisin kuluttajille.

– Investointeja tarkasteltaessa olemmekin enemmän it-talo kuin vaatekauppa, Huhtamäki naurahtaa.

Ohjelmiston avulla on rakennettu uutta, sujuvampaa yhteistyötä muun muassa Sokostavaratalojen kanssa. Tätä nykyä Emmyllä on muutamissa tavarataloissa omia osastoja, joiden laadukas, harmonisesti kuratoitu ja liikkeen muuhun tarjontaan sopiva valikoima tekee second handista entistä konkreettisemman ja houkuttelevamman vaihtoehdon. Huhtamäki luonnollisesti toivoo sekä jälleenmyyjien että kuluttajien kasvavan uudenlaiseen tapaan ostaa, käyttää ja kierrättää vaatteita sekä muita kulutushyödykkeitä.

– Haluaisin, että minut muistetaan siitä, kuinka olen omalla työlläni mahdollistanut suomalaisen kiertotalouden kehityksen.

Teksti Elli Collan & Kuvat Jetro Stavén
Ålandsbanking numero 2 Syksy/Talvi 2024