Pankkikriisistä ulos kunnialla

Ålandsbankenin julkisuuskuva suomalaisessa lehdistössä oli 1990-luvun alussa jo lähes lapsellisen ihaileva. Pankki oli toimittajien kultapossu. Tottahan ylistyksiin oli syytäkin. Tarina oli täydellinen.

Mannersuomalaisten suurpankkien horjuessa ja kerjätessä mehukkaita pankkitukia valtiolta, Ålandsbanken saattoi raportoida suhteellisen hyviä lukuja ja esitellä uutta konttoriaan Manner-Suomessa. Parhaiten tilannetta kuvasi ehkä pörssikolumnisti Erkki Sinkko, joka laati yhteenvedon kriisivuosien sävelkuluista Ilta-Sanomissa vuonna 1992 seuraavasti:

Ålandsbanken on todellinen ihme pankkien joukossa. Tase vahvistui enemmän kuin ongelmaluotot kasvoivat. Soliditeetti nousi 7,4 prosentista 8,3:een. Uskomaton suoritus, pankinjohtaja Folke Husell!

– Sanomalehdet kirjoittivat meistä sivukaupalla. Ei ehkä ylistääkseen meitä, vaan sirotellakseen suolaa halveksittujen mannersuomalaisten pankkien haavoihin, Folke Husell toteaa.

Hän esittää kolmea pääasiallista syytä, miksi Ålandsbanken selviytyi kriisistä kutakuinkin ehjin nahoin. Ensinnäkin, pankilla oli voimia kohdata yritysasiakkaansa ja keskustella heidän kanssaan riskien hallinnasta.

– Tuntui todella raskaalta neuvoa asiakkaita miettimään toimintaansa uudella tavoin. Eivät he pitäneet lainkaan siitä, että kävimme heidän luonaan. Halusimme kuitenkin auttaa ja tukea heidän toimiaan ja samalla auttaa itseämme.  En missään nimessä väittäisi, että olisimme olleet muita osaavampia, mutta me teimme tuon epämiellyttävän työn. Siihen pohjoismaiset suurpankit eivät pystyneet – heidän asiakkaansa olivat yhteiskunnan silmäätekeviä eivätkä kuunnelleet pankkeja.

Toisena käänteentekevänä syynä Husell pitää sitä, että pankin korkein johto oli lähempänä jokapäiväistä toimintaa ja paremmin selvillä asiakaskunnastaan, tai ainakin suurpankkeja paremmin.

– Suurpankkien johdot eivät voineet saada yleiskuvaa kaikista yrityksistä, joten tarkastukset delegoitiin henkilöille, jotka eivät halunneet, uskaltaneet tai pystyneet keskustelemaan asiakkaidensa kanssa. Ongelmat ehtivät eskaloitua monissa pankeissa, kunnes tilanteesta tuli täysin kestämätön.

Kolmantena syynä Husell pitää sitä, että pankin rantautuminen Manner-Suomeen tapahtui harkiten.

– Private Banking -konseptin puitteissa Jan Tallqvist panosti hyvän taloudellisen tilanteen omaaviin asiakkaisiin ja rakensi erittäin hienon asiakaspohjan. Asiakkailla oli rahaa ja heidän liiketoimensa eivät johtaneet suurempiin luottotappioihin. He eivät halunneet yritystensä ajautuvan konkurssiin vaan pitivät tärkeämpänä mahdollisten ongelmien selvittämistä, muistelee Folke Husell.

Samalla hän muistuttaa myös, kuinka Ålandsbanken sai kunnon kolhun pankkikriisin ollessa pahimmillaan 1990-luvulla. Yhteenlasketut luottotappiot olivat suunnilleen samaa luokkaa kuin pankin oma pääoma, mitä Husell kuvailee adjektiivilla väkivaltainen.  Ne pystyttiin kuitenkin korvaamaan säilyttämällä tulos positiivisena.

– Omistajapiireissä ei valitettavasti ollut suurempaa ymmärrystä pankkia uhkaaville vaikeuksille. Monet pohtivat vain sitä miten he pystyisivät säilyttämään likviditeetin omassa kovia kokeneessa yrityksessään, jonka pääoma oli usein negatiivinen. Pankin tekemiä luottokelpoisuusarviointeja ei juurikaan arvostettu. Erilaisin keinoin ja konstein sekä yhteistyössä yrittäjien kanssa onnistuimme kuitenkin pelastamaan useimmat ahvenanmaalaiset kriisiyritykset, toteaa Folke Husell.

Vaikka tilanne oli ajoittain tukala, pankki teki paljon töitä pitääkseen omistajat hyvällä tuulella. Ei nimittäin riittänyt, että pankki piti nenänsä vedenpinnan yläpuolella.

– Esimerkiksi yhtenä vuonna jaoimme reilusti enemmän osinkoa kuin mitä saimme voittoa, jotta omistajat eivät olisi myyneet osakkeitaan. Osinkotuotto oli korkeampi kuin osakkeiden lainojen korko. Osakkeiden omistamisen oli oltava kannattavaa.

Eikö Ålandsbankenilla ollut kuitenkaan koskaan halua anoa pankkitukea?

– Olihan se edullista rahaa, Folke Husell sanoo. Pahinta siinä oli kuitenkin se, että se ei ollut kilpailuneutraalia. Historiallisista syistä pankin omistajakunnalla oli huomattava epäilys valtiota kohtaan. Sen kanssa haluttiin olla tekemisissä mahdollisimman vähän. En usko, että kukaan ymmärsi millaisen merkityksen pankin päätös olla ottamatta tukea saisi aikaan markkinoilla. Käytännössä saimme siis oman ”pankkitukemme” tässä muodossa.

Kun asiaa tarkastellaan jälkeenpäin, strategiaa voi pitää täydellisenä. Selviytyminen pankkikriisistä kunnialla antoi aihetta suositulle arviolle, jonka kansa muistaa edelleenkin: 

Ålandsbanken on Suomen ainoa pankki, joka ei ottanut vastaan pankkitukea.

Kevyempi tulkinta edellä mainitusta toteamuksesta löytyy seuraavalta sivulta.

100 tarinaa 100 vuoden ajalta

Joakim Enegren
Annika Lundqvistin, Leo Löthmanin ja Teo Tuomisen avustuksella.
Kun pankkikriisi myrskysi pahimmillaan suomalaisissa pankeissa 1992, ahvenanmaalaiset pitivät lehdistön hyvällä tuulella. ”Ålandsbanken haluaa kasvaa Manner-Suomessa”, kirjoitti Kauppalehti ja kutsui pankkia ”pirteäksi poikkeukseksi” muuten niin synkkien pankkiuutisten joukossa.