Myytävänä erinomaisen hieno pankkijärjestelmä

Joskus riittää vain yksi puhelinsoitto. Näin ainakin huhtikuussa 2002, jolloin Peter Wiklöf otti luurin käteensä ja soitti puhelun, jolla oli oleva suuri merkitys Ålandsbankenille. Pankki oli nimittäin päättänyt yrittää kaupata pankkijärjestelmäänsä ja tehtävä oli annettu pankin tuote- ja liiketoimintakehittäjälle eli Peter Wiklöfille.

Idea pankkijärjestelmän myynnistä ei ollut uusi tai tuulesta temmattu. Kokemusta oli jo kartutettu yhteistyöstä Handelsbankenin ja SEBin kanssa, mutta kyseisten it-yhteistyöhankkeiden motiivina oli ollut rahan säästäminen. Nyt it-osaamisesta oli tullut jotain, jolla pankki voisi ansaita puhdasta rahaa. Jos vain joku haluaisi ostaa erinomaisen hienon pankkijärjestelmän.

Pankin johdon näkemys oli syntynyt länsinaapurin tilannetta tarkasteltaessa. Ruotsiin oli 1990-luvulla ilmestynyt useita erikoisalojen osaajia, kuten Avanza ja Nordnet. Suomessa uudet tulokkaat loistivat kuitenkin poissaolollaan. Kysymys kuuluikin: suosittaisiinko Suomessa muutamia isoja tekijöitä vai kuljettaisiinko Ruotsin vanavedessä?

– Suomi oli suojattu markkina-alue ja suuret toimijat saattoivat melko vaivatta säilyttää oligopolinsa. Mutta tähystystornistamme Ahvenanmaalta käsin olimme jo usein aikaisemmin nähneet ja myös hyötyneet siitä, että Suomella oli tapana seurata Ruotsin mallia 5–10 vuoden viiveellä, toteaa Peter Wiklöf.

Vaikutti siltä, että näin kävisi tälläkin kertaa. Mutta saapuisivatko uudistulokkaat lännestä käsin pikkuhiljaa vai pomppaisivatko ne Suomen pankkimarkkinoille yllättäen kuin vieteriukot laatikosta? Äkisti katsottuna sillä ei ollut juuri merkitystä. Ja kaikkihan vihaavat joka tapauksessa kilpailua.

– Toimittajille vakuutellaan aina, että kilpailu on mainio asia. Sitten riennetään kotiin käsi tiukasti nyrkissä housuntaskussa ja sadatellaan kuinka Nuo hullut uudistulokkaat eivät tajua hinnoittelusta mitään! Tulevat tuotteineen, joita kukaan ei edes tarvitse! Ja sen jälkeen elämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Mutta Ålandsbankenin johto totesi myös, että yksikään tulokas ei tulisi kysymään meiltä, saisiko se perustaa pankin Suomeen.

Sen vuoksi asiaa tarkasteltiin myös toiselta kantilta. Sen sijaan, että oltaisiin huolissaan kilpailijoista, ne voitaisiin toivottaa tervetulleiksi – ja samalla voisi tienata muutaman lantinkin! Kun siis Peter Wiklöf selaili eräänä aamuna Kauppalehteä, pelkkä vilkaisu otsikkoon sai hänet laskemaan vihreän Å-kahvimukinsa pöydälle ja hamuilemaan Nokiaansa:

Tapiola perustaa pankin

Vakuutusyhtiön pääkonttorissa puhelimeen vastasi pankkiveteraani Matti Noranta.

– Hei, tässä Peter Wiklöf Ålandsbankenista. Luen juuri lehdestä, että olette pankkia perustamassa. Tarvitsetteko pankkijärjestelmää? – Joo, ajatus on kyllä käynyt mielessäni, vastasi Noranta.Yhteistyö julkistettiin muutama kuukausi myöhemmin. Tapiolassa johtaja Jari Saine totesi, että he olivat valinneet Ålandsbankenin, koska sen hyväksi todettu pankkijärjestelmä takasi pienemmät riskit ja nopeutti Tapiola Pankin aloitusta. Mutta oliko Ålandsbanken todellakin myynyt pankin purkissa? Pystyisikö pienen pankin pieni kehitystiimi pienellä saarella tarjoamaan niin valtavan it-toimituksen määräajassa?

100 tarinaa 100 vuoden ajalta

Joakim Enegren
Annika Lundqvistin, Leo Löthmanin ja Teo Tuomisen avustuksella.
Valokuva: Henrik Kindgren.