Muoviroskan keruulaite voitti Itämeriprojektin

Öljyntorjuntalaitteiden parissa työskennellyt Myllykoski havahtui merien muoviongelmaan luettuaan aiheesta artikkelin.

– Tajusin, että on pakko tehdä asialle jotain. Ajatus siitä, mitä lapsille jätetään ja hukkuvatko he muoviin, tuntui pahalta, Myllykoski sanoo.

Miehen päättäväisyydestä kertoo jotain se, että hän purki rakentamansa öljyntorjuntalaitteen ja aloitti alusta rakentamaan prototyyppiä, joka sopisi niin mikromuovin kuin kevytöljyn keräämiseen. Muoviroskan keruulaitteita on kehitetty ennenkin, mutta Myllykosken mielestä niiden toiminta-alue on liian pieni.

– Haluan tehdä laitteen, joka kerää öljyä ja roskia kerralla jopa 1,2 kilometrin alueelta. Se on suuruudenhullu ajatus, mutta niin on hankekin.

Takana on seitsemän vuotta puurtamista ja jopa 7 500 työtuntia. Testatulla prototyypillä on pystytty vakuuttamaan yhteistyökumppanit Kehitysyhtiö KOSEK, ELY-keskus sekä Suomen Ympäristökeskus SYKE. Seuraavaksi Itämeriprojektin rahoituksen turvin rakennetaan uusi isompi valtameriolosuhteisiin sopiva prototyyppi ja kartoitetaan markkinoita.

– Jos kaikki menee hyvin ja saadaan lisärahoitusta, uusi prototyyppi voi olla vuoden päästä testattavana, Myllykoski uskoo.

Muovin tuotanto on kasvanut nopeasti viime vuosikymmenten aikana. Monet muovit ovat pitkäikäisiä ja sisältävät haitallisia kemikaaleja. Tutkimusten mukaan Helsingin edustan rannoilla roskista 90 prosenttia on muoviperäisiä. Ruotsalaistutkijat löysivät vuonna 2015 Itämerestä keskimäärin yhden muoviroskan tuhatta vesilitraa kohden.

Muovimeri on monille surullisen tuttu näky uutiskuvista. Meressä kelluvat valtavat muovilautat eivät ole vielä todellisuutta Itämeren rannoilla, mutta Itämeressä leijailee näkymätön muovimeri. Pieneksi mikrosilpuksi merissä jauhautuva muovi päätyy lopulta kalojen kautta ravintoketjuun.

Artikkeli lehdestä Ålandsbanking 1/2018 (julkaistu 31.05.2018)