Minna Aila – Luokkaretkeilijän matka merkityksellisyyteen

Olipa kerran kauan sitten pieni tyttö nimeltä Minna Aila, joka asui Lahdessa. Tyttö tykkäsi sanoista, esimerkiksi sellaisesta sanasta kuin iltatähti. Se tarkoitti sitä, että hän oli 1920-luvulla syntyneiden vanhempiensa viimeinen lapsi, ja että hänen kaksi isoveljeään olivat niin isoja, että Minnan täytyi kiivetä heidän varttansa ylös kuin puunrunkoja, jos mieli koskea veljiensä nenänpäätä. Sanoja Minna ahmi kirjastosta sillä seurauksella, että 11-vuotiaana hän oli lukenut käytännössä kaiken, mitä paikalliskirjaston lasten- ja nuorten osastolla oli tarjolla.

– Minua voisi kai kuvailla luokkaretkeilijäksi, koska olen sukuni ensimmäinen ylioppilas. Vanhempani tekivät työtä tehtaassa ja isä sittemmin yrittäjänä, sanoo Aila nyt kotonaan, Helsingin Ullanlinnassa.

Pienestä tytöstä on kasvanut aika iso, ja jos hänen etätyöpisteensä työpöydällä olisi nimikyltti titteleineen, niin siinä lukisi Senior Vice President, Sustainability and Corporate Affairs, Neste.

– Sen suomentaminen onkin aika hankala juttu. Tontilleni kuuluu vastuullisuus, viestintä, yhteiskuntasuhteet ja brändi. Olen myös johtoryhmän jäsen.

Yritys on Neste. Liikevaihdolla mitaten Suomen kolmanneksi suurin yhtiö ja maailman suurin jätteistä valmistetun uusiutuvan dieselin sekä uusiutuvan lentopolttoaineen tuottaja. Kuka kuuseen kurkottaa, ei aina taidakaan katajaan kapsahtaa.

Minna Aila on Suomen yritysmaailman eturivin johtaja, jonka ansioluettelon pikakelaus taaksepäin on kovaa luettavaa: Euroopan komission virkanainen, useita eri johtotehtäviä kuluttajaelektroniikkaa valmistaneessa pörssiyhtiö Elcoteqissa, viestintäjohtaja Finanssialan keskusliitossa, markkinointi-, viestintä- ja yritysvastuujohtaja teknologiaalan pörssiyhtiö Outotecissa ja Nokian sekä Konecranesin vastuullisuus-, viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja. Vaikka näytöt ovat kovat, Aila antaa itsestään pehmeän ja inhimillisen vaikutelman. Ääni on niin pehmeä ja rauhallinen, että tekisi mieli sulkea silmät. Hänellä ei ole kiire, vaan hän on läsnä. Yleisvaikutelma on kaikkea muuta kuin uraohjus.

– Substanssiosaamiseni lisäksi minulle tärkeää on liiketoiminnan eettisyys ja toisaalta työn merkityksellisyys sekä yhteiskunnan että yksilöiden kannalta. Nämä ovat asioita ja arvoja, joita ei voi juntata. Ne rakennetaan yhteistyöllä ja niitä on pohdittava keskustellen. Olen silti vakuuttunut, että vastuullisuus, eettinen liiketoiminta ja työn merkityksellisyys ovat nykymaailmassa menestyvän liiketoiminnan kovinta ydintä. Nesteen brändilupaus ja strategia kytkeytyy täysin kestävään kehitykseen.

Ehkäpä maailma tosiaan muuttuu, vaikka sukupolvesta toiseen. Ailan vanhempien kouluura 1920-luvulla jäi lyhyeksi, koska oppikouluun kelpasivat lähinnä papin, opettajan ja kunnanlääkärin pojat. Aila itse pääsi nauttimaan 1970-luvulla täyteen vauhtiin päässeestä peruskoulusta ja sitä vauhtia riitti aina juristiksi asti.

– Myös yritysmaailmassa on tultu pitkälti tuotantovälineiden ja perustarpeiden tyydyttämisen sijasta kohti tietotyötä ja digitalisaatiota. Bisneksessä Milton Friedmanin ajatus siitä, että yhtiön ainoa tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, ei löydä enää kauheasti kaikupohjaa. Nyt tuuli käy pikemminkin sellaisesta suunnasta, että yritysten rooli yhteiskunnassa on sukupolvien ylittävän kestävän hyvinvoinnin luominen. Hyvinvointi edellyttää yrityksen kykyä tehdä voittoa, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Aila korostaa, että vastuullisen liiketoiminnan ja arvonluonnin välillä on monissa tutkimuksissa todennettu yhteys.

– Vastuullisuus ei ole omistaja-arvon kasvattamisen kanssa ristiriitainen tavoite.

Vastuullisuusjohtajan rooli yrityksessä on vastuullisuuden tuominen osaksi yhtiön strategiaa, mikäli se ei siellä jo ole. Vastuullisuusjohtajan tehtävänä on myös vastuullisuuteen liittyvien riskien ja mahdollisuuksien identifiointi sekä niistä raportointi yrityksen sidosryhmille. Vastuullisuusjohtajan on kyettävä tulkitsemaan vastuullisuuden trendejä ja sidosryhmien muuttuvia odotuksia.

– Ehkä johtajan näkökulmasta kaikkein tärkeintä on kuitenkin yhtiön henkilöstön saaminen mukaan vastuullisuustyöhön ja yhteisen arvopohjan luominen. Puhutaan vastuullisuuden integroinnista.

Ja tästä löytyy rajapinta työn merkityksellisyyteen. Modernissa liiketoiminnassa työn merkityksellisyyden koetaan tuovan arvoa yksilöille, organisaatioille ja koko yhteiskunnalle. Menestyvän yhtiön täytyisi siis pystyä kirkastamaan itselleen olemassaolonsa merkitys isossa kuvassa, jotta se pystyisi motivoimaan henkilöstöä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Aila on kehittänyt asian kommunikoimiseksi happotestiksi nimeämänsä metodin, joka muodostuu kahdesta kysymyksestä: Minkä takia maailma on parempi paikka, jos juuri tämä bisnes menestyy hyvin? Minkä takia yritys on olemassa ja mitä maailmasta puuttuisi, jos sitä ei olisi olemassa?

– Jos näihin kysymyksiin pystyy vastaamaan napakasti, niin silloin ihmisillä on hyvät edellytykset sitoutua yhteiseen tavoitteeseen. Jotta voi kokea olla osa ratkaisua ennemminkin kuin osa ongelmaa. Tämä luo motivaatiota.

Työn merkityksellisyydessä on kyse myös siitä, että on lupa oppia ja innostua. Kun tekemisensä kokee merkitykselliseksi, se energisoi. Mutta aina ei tarvitse parantaa koko maailmaa kerralla ja yksinään.

– Näissä asioissa on mielestäni joskus myös vähän sellaista liiallista hypeä ja olen myös sitä mieltä, että jos joku tarvitsee työtä, että saa rahaa vuokran ja lasten harrastusten maksamiseksi, niin se on myös ihan riittävän merkityksellistä.

Eikö tämä ole ristiriitaista?

– Mielestäni ei. Eettinen liiketoiminta, vastuullisuus ja työn merkityksellisyys ovat yhtiön johdon vastuulla niin, että työntekijöillä on toimeentulon lisäksi mahdollisuus tienata myös jotain muuta, kuten esimerkiksi juuri työn merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta.

Käytännössä on niin, että keskustelu työn merkityksellisyydestä johtaa hyvin nopeasti keskusteluun arvoista. Ideaalitilanteessa yhtiön ja yksilön arvot kohtaavat.

Vastuullisuudesta on viime vuosina tullut yhä merkityksellisempi osa yhtiöiden strategiaa. Samalla on herännyt kysymys siitä, miten yritysten vastuullisuutta voidaan mitata, ja milloin on kyseessä greenwashing eli viherpesu, tai greenwishing eli toiveajattelu?

Ailan mukaan vastuullisuuden mittaamiseen ei ole olemassa yhtä ainoaa ja yksiselitteistä mittaristoa, mutta erilaisia kansainvälisesti hyväksyttyjä ja vakiintuneita standardeja on olemassa. Yksi sellaisista on esimerkiksi torontolaisen media- ja sijoitusneuvontayritys Corporate Knightsin ylläpitämä The Global 100 -indeksi maailman sadasta vastuullisimmasta yrityksestä. Luokitus julkaistaan vuosittain Maailman talousfoorumissa Davosissa, Sveitsissä. Neste löytyy luokituksen sijalta kaksikymmentäneljä. Sijoittajat ja asiakkaat voivat kuitenkin painottaa eri seikkoja, ja siksi yritykset joutuvat tuottamaan vastuullisuustietoa monien eri raportointikehysten mukaisesti.

– Eettisyyden mittaaminen on ehkä vielä vaikeampaa. Yksi hyvä ja konkreettinen mittari on esimerkiksi sellainen, että kysytään koko henkilöstöltä, kuinka helpolta ja mukavalta heistä tuntuisi ilmoittaa mahdollisesta väärinkäytöksestä, jos sellaista työssään näkisivät. Isossa organisaatiossa tulee aina kaikenlaista- niiltä ei voi välttyä - mutta sitten jos ihmiset kokevat, että he voivat puhua ja raportoida asioista eteenpäin niin, että asioihin voidaan puuttua, eikä tarvitse pelätä seuraamuksia, niin se on aika hyvä mittari.

Ailan ja Ålandsbankenin yhteinen matka alkoi syksyllä 2017. Kohtaamispaikkana toimi Yhdistyneet kansakunnat New Yorkissa.

– Osallistuin YK:n Climate Weekilmastoviikolle ja osuin paikalle, kun Ålandsbankenin Suomenjohtaja Anne-Maria Salonius esitteli ostosten hiilijalanjälkeä mittaavaa Åland Indexiä. Minusta se oli jotain niin innostavaa ja innovatiivista, että konferenssin jälkeen minun oli pakko mennä Anne-Marian puheille ja sanoin hänelle, että haluan teidän asiakkaaksenne, Aila nauraa tapausta muistellen.

Maksukorttiin liitetty Åland Index auttaa asiakasta arvioimaan ostosten hiilijalanjäljen ja ymmärtämään kulutuksensa ympäristövaikutuksia. Tieto auttaa yksilöitä muuttamaan kulutustottumuksiaan ympäristön kannalta kestävämmiksi ja halutessaan hyvittämään ostoista syntyneen hiilijalanjäljen. Palvelua käyttävät nyt Ålandsbankenin lisäksi muun muassa maailman toisiksi suurin luottoyhtiö Mastercard, ruotsalainen maksupalvelujätti Klarna, Nordea sekä BNP Paribas -ryhmään lukeutuva yhdysvaltalaispankki Bank of the West.

– Ei voi muuta kuin taputtaa käsiään ja todeta, että kun asioita tehdään aidosti ja tunnollisesti niin syntyy tulosta ja vaikuttavuutta, joka voi ylittää moninkertaisesti pienen maan rajat.

Tämä artikkeli lähestyy nyt loppuaan, ja vaikka Ailan aikataulusta on rohmuttu runsaat kaksi tuntia, tuntuu, että niin paljon jäi sanomatta. Olisin voinut vaikkapa kertoa, että laitesukelluksen tutkinnon suorittaneelle Ailalle Itämeri ja sen rannoilla raikastelu on rakasta, aivan kuten Ålandsbankenille. Syvennyimme eettisen liiketoiminnan, vastuullisuuden ja työn merkityksellisyyden kysymyksiin niin antaumuksella, että lukutoukan yö- ja työpöydältä löytyvä kirjapino on vielä täysin analysoimatta. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että juuri Covid-pandemian ensimmäisen aallon iskiessä työnsä Nesteellä aloittanut Aila on tehnyt valtaosan työstään etätöinä Ullanlinnan kodistaan ja työmatkat Nesteen Rotterdamin ja Singaporen tuotantolaitoksille antavat edelleen odottaa. Noin satahenkisen kansainvälisen tiimin vetäjänä Ailan kunto pysyisi normaaleissa oloissa kohtuullisena jo lentokenttien terminaalista toiseen kävellessä, mutta nyt on täytynyt keksiä jotain muuta.

– Olen löytänyt äänikirjat, podcastit ja säännölliset kävelyt. Tänäänkin menen työpäivän päätteeksi iltakävelylle.

Ja siellä hän nyt menee, illan jo pimentyessä, askel askeleelta. Hej på dig, iltatähti!

Teksti: Jouni Kantola / Kuva: Jetro Stavén