Markkinakatsaus

Sanonta kuuluu, että osakemarkkinat nousevat rullaportaita pitkin ja laskeutuvat hissillä – toisin sanoen kurssien lasku on usein nopeampaa ja dramaattisempaa kuin niiden nousu. Silti kuluneen vuoden kurssilaskuja voidaan pitää monella tavalla merkittävinä.

Maailmantalous on suurten haasteiden edessä nyt, kun sitä ravistelevat samaan aikaan ennätyskorkea inflaatio, energiakriisi sekä korkeammista koroista ja heikommasta pörssistä johtuvat tiukentuneet rahoitusolosuhteet. Myös pandemia vaikuttaa toimintaan edelleen, varsinkin Kiinassa, jonka kiinteistösektori on lisäksi syvässä kriisissä. Eurooppaa taas järkyttää Ukrainan geopoliittinen ja humanitäärinen kriisi.

IMF:n tuore talousennuste olettaa globaalin talouskasvun laskevan elpymisvuoden 2021 6,0 %:sta 3,2 %:iin vuonna 2022 ja hidastuvan edelleen 2,7 %:iin vuonna 2023. Historiallista keskiarvoa edustava globaali kasvuennuste (3,5 %) vuodelle 2023 on lohdullinen, mutta kristallikuula on sameampi kuin aikoihin myös mitä tulee keskipitkän aikavälin arvioihin.

Markkinoiden voittoennusteet yhtiöille vaikuttavat liian optimistisilta ottaen huomioon viitteet edessä olevasta, reilusta kysynnän hidastumisesta tulevien vuosineljännesten aikana. Vuoden aikana tapahtunut pörssilasku viittaa kuitenkin myös siihen, että osakemarkkinoiden arvostuksia on korjattu melkoisesti alaspäin, mikä kielii siitä, että sijoittajat uskovat vuoden 2023 konsensusennusteita laskettavan ainakin 10 %:lla.

Rahoitusmarkkinoiden vuoden 2022 kurssihaaksirikko näyttäytyy erityisen rankkana, kun sitä verrataan vuoteen 2021, joka oli yksi nykyajan vahvimmista vuosista sekä osakkeiden että riskisijoitusten kannalta. Kysynnän vahva kasvu yhdessä kattavien raha- ja rahoituspoliittisten elvytystoimien kanssa pönkitti yksityisen sektorin kannattavuutta yllättävän paljon. Nousevat yritysvoitot loivat vankan pohjan osakemarkkinoille, jotka nousivat laajalla rintamalla koko vuoden ja päättivät vuoden 2021 ennätystasoa hipovin lukemin huolimatta lisääntyneestä inflaatiopaineesta, joka johti korkotason asteittaiseen nousuun.

Mitä tulee vuoden 2023 näkymiin, tilanne on monelle sijoittajalle epätavallinen. Inflaatiotahti on monilla alueilla korkeimmillaan 30–40 vuoteen. Monet arvioijat uskovat inflaatiotahdin laskevan asteittain, mutta inflaatioennusteet ovat kuitenkin selvästi korkeampia kuin puolisen vuotta sitten.

Yhdysvaltain talous edustaa suhdannekehityksen kärkeä, ja USA:n keskuspankki (Fed) pitelee rahapoliittista tahtipuikkoa. Obligaatiomarkkinat ovat silloin tällöin ilmaisseet selkeästi huolensa siitä, että Fed tulee ylireagoimaan korkeisiin inflaatiolukuihin. Keskuspankin pitää löytää tasapaino inflaatioodotusten hillitsemiseksi tehtyjen koronnostojen ja tahattoman kasvun tukahduttamisen välillä.

Saattaa vaikuttaa paradoksaaliselta, että suurelta osin vuotta 2022 hallinneen markkinailmaston aikana talouskasvuun viittaavaa tietoa on tulkittu negatiivisesti, kun taas suhdanteen laskuun viittaavat tilastot on otettu avosylin vastaan. Tämä selittyy sillä, että vaikka yhtiöiden voitonkehitys ajan kuluessa ajaa markkinoita, positiivisen talousdatan on ajateltu johtavan keskuspankkien rahapolitiikan kiristämistoimien jatkumiseen. Toimivirheen riski, esimerkiksi varomattoman korkopolitiikan kiristämisen mahdollisuus, on tällöin kasvanut.

Nostaessamme katseemme kohti vuotta 2023 uskomme kuitenkin, että inflaatio kulminoituu ja hiipuu sen jälkeen nopeasti. Hinnat ovat jo kääntyneet laskuun esimerkiksi teräksen, kuparin, öljyn, sahatavaran, puolijohteiden, sähkön ja rahtipalvelujen osalta. Siihen asti, kunnes inflaatio alkaa laskea, uskomme osakemarkkinoiden kehittyvän voimakkaasti sivusuunnassa heilahdellen. Toisaalta, kun sijoittajat voivat todeta inflaation lopulta hiipuvan, piirtyy pelikenttä paljon terävämmin näkyviin. Euroopan pörssien arvostus on laskenut historiallisen alas, mikä kielii siitä, että voimakas matalasuhdanne alaspäin korjattuine voitto-odotuksineen on jo hinnoiteltu.

Analyytikot tuntuvat kilpailevan nyt siitä, kenen suhdannekuva tulevalle talvelle on synkin korkean inflaation, energiakriisin ja keskuspankkien koronnostojen ryvettäessä kotitalouksien ostovoimaa ja talouden kysyntää. Harva tilanne kuitenkaan äityy niin pahaksi kuin yleisesti luullaan. Voimilla on aina vastavoimia. Eritoten rahoituspoliittisia keinoja voidaan käyttää kustannuskriisin vaikutusten liennyttämiseen.

Kaikesta huolimatta kasvu tulee hiipumaan tuntuvasti lähikuukausina, vaikka vielä on vaikea ennustaa, kuinka paljon. Mitä jyrkemmin kysyntä hiipuu, sitä nopeammin hintojen nousu pysähtyy. Markkinat hinnoittelevat keskuspankkien nopeita koronnostoja, mutta arviomme mukaan nämä on jo kauttaaltaan huomioitu obligaatiomarkkinoilla. USA:n talousdata on edelleen suhteellisen vahvaa teollisuuden ja työmarkkinoiden osalta. Euroopalla on talven kynnyksellä edessään suuria haasteita, kuten korkea inflaatio ja energiahuollon epävarmuus.

Millaiset voisivat sitten olla hieman myönteisemmät näkymät vuodelle 2023? Sanotaan vaikka, että arviomme osuu oikeaan ja inflaatio taittuu 3–6 kuukauden sisällä. Jos näin käy, keskuspankit tulevat todennäköisesti katoamaan markkinatutkasta ja sijoittajat tulevat sen sijaan etsimään talouden vihreitä tilaisuuksia, jotka ovat merkki kasvusta ja talouden elpymisestä. Tällöin palaamme hieman normaalimpaan logiikkaan, jossa hyvät uutiset suhdannetta ja yhtiöiden voitonkehitystä koskien tulkitaan positiivisesti sen sijaan, että ne nähtäisiin syynä keskuspankkien kiristystoimille. Näkymässä, jossa inflaatio laskee ja talous elpyy hiljalleen, voisi sijoittajien riskinottohalukkuus lisääntyä nopeasti ja rahoitusmarkkinoiden tunnelmat kohentuisivat todennäköisesti huomattavasti.

Nykyhetken suurista haasteista huolimatta katsomme kohti tulevia vuosia toiveikkaina. Muistettakoon myös, että pitkän aikajänteen sijoittajat saavat erittäin harvoin pääomalleen negatiivista tuottoa.

Niklas Wellfelt
Päästrategi, Ålandsbanken Rahastoyhtiö Oy.