5 Vivahdetta Timo Lithénistä

Vaasassa syntyneen ja kasvaneen Timo Lithénin elämän isoja valintoja lukion jälkeen oli lähteäkö opiskelemaan urheilupsykologiaa Ruotsiin vai jäädä Vaasaan ja opiskella ekonomiksi. Vaikka urheilu on aina ollut ja on edelleen isossa osassa miehen elämässä, kauppatieteet veivät sillä kertaa voiton.

Päädyin alalle lopulta hieman sattumalta. Kun tekee työnsä hyvin ja tekee oikeita asioita, se kyllä palkitaan, Lithén pohtii.

Nykyinen työ apulaisjohtajana vaatii erilaisten roolien sisäistämistä. Työssäni pitää olla hieman kameleontti.

Pyrin aina kuitenkin olemaan oma itseni. Olen esimiehenä osallistuva, selkeä ja ratkaisukeskeinen. Uramielessä suurin onnistumiseni oli, kun sain nykyisen vastuuni.

Myös vapaa-ajalla erilaiset puolet ja vivahteet näkyvät vahvasti Lithénin elämässä.

Ålandsbankenissa tulee joulukuussa viisi vuotta täyteen ja nykyisessä pestissä Private Banking -puolen apulaisjohtajana olen toiminut vuoden. Tämä on toiseksi pisin työsuhteeni ja toivottavasti tulevaisuudessa pisin.

Haluan työssäni vastuuta, mutta uskon itseohjautuvaan organisaatioon. Jokainen saa olla mukana tekemässä päätöksiä. Tuen ja ideoin esimiehenä, mutta toteutus jää kullekin työntekijälle.

Olen toiminut pitkään sijoitusalalla. Juuri ennen valmistumistani 1999 sain paikan Gyllenbergiltä ja siellä kuluikin seuraavat kahdeksan vuotta. Työpaikka edellytti nopeaa muuttoa Vaasasta Helsinkiin. Elämä muuttui radikaalisti ja suurimmat oppini alalta ovat tuolta ajalta. Pohjolan varainhoidon ja muutaman muun mutkan kautta päädyin Ålandsbankenin asiakashankintaan.

Ålandsbanken on työyhteisönä hyväksyvä ja keskusteleva. Voisi sanoa, että se on organisaationa kiltti. Kaikille annetaan mahdollisuus. Olen nähnyt hyvin erilaisia yrityskulttuureja ja johtamistapoja. Toivon, että kokemuksistani on hyötyä nyt kun itse toimin esimiehenä. Tärkeintä minulle työssäni on yhteistyö kollegoiden kanssa ja nähdä heidän kehityksensä sekä onnistumisensa. Vastaan edelleen muutamista asiakkaista. Haluan säilyttää yhteyden asiakkaisiin ja olla perillä heidän kokemuksistaan.

Elämääni on aina kuulunut urheilu. Lapsena ja nuorena harrastin vakavissaan yleisurheilua ja jääkiekkoa. Jääkiekkoa pelasin 16-vuotiaaksi saakka. Yleisurheilun lopetin 18-vuotiaana, kun tajusin, että on niin paljon muita parempia yleisurheilijoita.

Viime vuodet olen juossut pitkiä matkoja ja harkitsin maratonille osallistumista, kunnes akillesjänteeni ja lääkäri ilmoittivat toisin. Oli pakko keksiä jotain muuta. Kollegan innostamana aloitin viime keväänä pyöräilyn.

Perheeseeni kuuluu kolme kouluikäistä poikaa ja olen aina pitänyt tärkeänä, että myös lapsilla muodostuu tiivis suhde urheiluun. Kun urheilu jää selkärankaan, voi ja jaksaa paljon paremmin. Toimin apuvalmentajana Laajasalon Palloseurassa ja olen valmentanut kaikkia lapsiani.

Valmentamisessa perusperiaate on sama kuin esimiestyössä, ohjata ja auttaa ihmisiä. Seurassa tavoitteemme on opettaa pelaajista ajattelevia pelaajia. Vanhanmallisen ohjeita huutavan valmentamisen sijaan jokainen ottaa vastuuta. Valmennustyössä olen saanut joskus kommenttia siitä, että minulla on lehmän hermot.

Uskon siihen, että omaan ympäristöönsä ja mieleensä pystyy vaikuttamaan positiivisella ajattelulla. Esimiesvalmennuskurssilla viime syksynä kävin läpi sitä, miten motivoida alaisiaan sekä saada heidät tuntemaan, että heidän työtään arvostetaan. Ensin on lähdettävä liikkeelle itsensä johtamisesta. Kun ymmärtää miten itse toimii, voi sitä kautta ymmärtää muita.

Haluan kehittyä omassa toiminnassani ja kasvattaa osaamistani. Minua pelottaa, jos koen, ettei minulla jossain tilanteessa ole mitään annettavaa. Epämukavuusalueella olen puhuessani isolle yleisölle. Se vaatii minulta valmistautumista ja haluan haastaa itseäni siinä.

Haluan uralla eteenpäin, mutta en ole äärimmäinen uraohjus. Minulle on tärkeää nauttia elämästä, mutta tahdon myös päästä viemään työyhteisöä eteenpäin. Innostun muutoksesta ja haluan olla osana sitä.

Opiskeluaikana olin vaihdossa Skotlannissa. Vaihtovuosi opetti minua avoimemmaksi. Skotlantilaiset ovat hyvin samanlaisia kuin suomalaiset, mutta monista asioista, kuten palkasta ja perheasioista, puhutaan siellä huomattavasti avoimemmin. Tänä syksynä olin jälleen Skotlannissa, tällä kertaa poikani kanssa. Kävin näyttämässä yliopiston, jossa opiskelin, katsomassa jalkapalloa ja tapaamassa ystäviä.

Monilla ihmisillä on ollut suuri positiivinen vaikutus elämääni. Päättäväisyys, sinnikkyys ja osittain itsepäisyys tulevat isältäni ja empaattisuutta olen oppinut äidiltä. Vaimonikin kautta olen saanut empaattisuutta. Meillä tulee yhdessä täyteen jo 23 vuotta. Kolme vuotta sitten hankin hänelle yllätyksenä syntymäpäivälahjaksi koiranpennun. Sekarotuinen Millan on nyt 3-vuotias ja tärkeä perheenjäsen.

Muutimme Vaasasta aikoinaan suoraan Itä-Helsinkiin Itäkeskukseen. Kahden vuoden jälkeen siirryimme asumaan Laajasaloon, jossa asumme nykyäänkin. Rakennutimme nykyisen omakotitalomme kahdeksan vuotta sitten. En kiinny itse materiaaliseen taloon, mutta koti ja perhe on minulle turvapaikka, jossa voi aina olla oma itsensä. Paikkana Laajasalosta on tullut tärkeä. Suuri osa sosiaalisesta elämästämme on siellä, joten en helposti olisi valmis muuttamaan asuinpaikkaa.

Toivon tulevaisuudelta, että lastenlapsilla olisi puhtaampi maapallo. Erityisesti ympäristön muovikuormitus huolestuttaa minua. Työpaikalla asiakkaille tuon aina esiin Ålandsbankenin Itämeriprojektin. On hienoa, että työnantaja edistää ympäristöasioita. Vaimoni puhuu paljon ympäristöasioista ja kun työnantajakin tekee sitä, on minunkin muututtava. Joskus on hyvä, että muutokseen pakotetaan, erityisesti ympäristöasioissa.

Parhaat lapsuusmuistoni liittyvät urheiluun ja siihen yhteisöön. Minulla on myös paljon hyviä muistoja lapsuuden mökkireissuista Vaasan ulkosaaristossa. Viikonloppuisin ja kesäisin perheemme suuntasi aina mökille.

Minulla ei ole omaa mökkiä. Tylsistyn, jos en pääse liikkumaan paikasta toiseen ja mökin työleiri ei puhuttele. Nautin pienistä projekteista, kuten terassin rakentamisesta, mutta lomalla haluan pääosin lomailla.

Parhaiten loma sujuu veneillessä. Harrastamme perheen kanssa retkiveneilyä ja meillä on oma 8-metrinen Yamarin-moottorivene. Joskus tulevaisuudessa voisin myös purjehtia. Meri on elementti, joka rauhoittaa minua. Jos minulla on vaikeuksia saada unta, ajattelen usein merta.

Liikunta, veneily ja ystävien tapaaminen ovat paras tapa rentoutua. Valitettavan harvoin ehtii oikeasti istua alas, jutella ja saunoa ystävien kanssa. Kesäisin meillä on aina pari yhteistä tapaamista ystävien kanssa ja joka talvi yritämme myös järjestää laskettelureissuja Alpeille.

Perheen ja ystävien kanssa olen onnellisimmillaan, mutta toisaalta viihdyn hyvin myös töissä kollegoiden kanssa. Minulla on työtoverit, joiden koen arvostavan minua, ja minä arvostan heitä.

Artikkeli lehdestä Ålandsbanking 2/2018 (julkaistu 04.02.2019)
Teksti: Tarja Vilén / Kuva: Jetro Stavén